Kategoria Muut kirjoitukset

Arimo Kerkelä

Unelmien tiellä -matkan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi kolme vuotta. Merkkipäivän kunniaksi Arimo palaa pohtimaan matkan teemoja ja kertoo tuoreita kuulumisia.

Istun kirjoittamssa tätä Bukarestin rautatieasemalla Romaniassa. Paikka tuntuu muisteluun erittäin sopivalta, sillä juuri tässä kaupungissa koimme Ollin kanssa yhden Unelmien tiellä -matkan mieleenpainuvimmista välietapeista. Tuolloin matkustimme maahan vahingossa, kun hyppäsimme Budapestissä väärään junaan ja päädyimme Kroatian sijaan Romaniaan.

Olli Lukkari

Nyt kun Unelmien tiellä -matkasta on kulunut noin viikko ja olen palannut turvallisesti Suomeen, on aika luoda katsaus menneeseen. Mitä kaikkea olenkaan oppinut Unelmien tiellä –matkan 20 päivän aikana?

Tuhannen ja yhden kortin tarinoita

Tuhannes unelmakortti kerättiin myöhään illalla lauantaina 29. kesäkuuta. Tunne viimeisten korttien keräämisen jälkeen oli mitä uskomattomin. Melkein teki mieli mennä Zürichin korkeimmalle katolla huutamaan maailmalle: ”Katsokaa, tuhat unelmaa, me teimme sen!“ Jätin tämän kuitenkin väliin ja menimme Arimon kanssa juomaan lasilliset viiniä ja päivittämään onnistumisemme nettisivullemme. Keskustelimme mitä olemme reissun aikana oppineet.

”Kat...

Olli Lukkari

Vaikka Unelmien tiellä -matka on ohi, eivät oivallukset elämästä lopu siihen.  Vuorossa lyhyt kirjoitus nykyhetkestä nauttimisesta.

Pakomatkalla

Kerroin aiemmassa pohdintatekstissäni miten olen monta vuotta paennut nykyhetkeä. Olen viime aikoina keskittynyt niin paljon oman tulevaisuuteni pohtimiseen, unelmien ja tavotteiden ylöskirjaamiseen ja toteuttamiseen, että en aina muista tai osaa pysähtyä nauttimaan nykyhetkestä. Harvoin osaan keskittyä tähän hetkistä tärkeimpään tahdonalaisesti riippumatta ympäristön olosuhteista; usein tarvitsen nykyhetkeen heittäytymiseksi apuvälineitä. Tehokkaiksi apuvälineiksi ovat osoittautuneet muun muassa pianon soittaminen ja keskusteleminen ihmisten kanssa...

Olli Lukkari

”Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.”

– Paulo Coelho

”Pelko on terävin määritelmä sinusta itsestäsi. Sinun pitäisi tietää tämä. Sinun pitäisi tuntea pelkoa lähes koko ajan. Pelosta täytyy tulla ystäväsi, niin ettet enää tunne oloasi epämukavaksi sen seurassa. Pelko merkitsee sitä, että olet äärirajoillasi. Pysyminen tässä tilassa, tällä äärirajalla, antaa tilaa todellisen muutoksen tapahtumiselle.”

– David Deida

Usein suurin esteemme unelmiemme toteuttamisen tiellä on pelko siitä, että epäonnistumme. Eräs viisas mies sanoi, että kaikki mitä haluat elämässäsi saada on oman mukavuusalueesi ulkopu...

Arimo Kerkelä

Hyppy väärään junaan johdatti meidät Bukarestiin. Romanian pääkaupunki osoitti, että Itä-Eurooppa on edelleen oma maailmansa, jossa englanti ei olekaan kaikkien ymmärtämä yleiskieli.

Tiesin Romaniasta etukäteen todella vähän. Ensimmäisenä muistin maan köyhyyden ja hitaan teollistumisen. Ne näkyivät jo junamme ikkunasta: Pieniä kyliä ja suuria peltoja. Ränsistyneitä hökkeleitä ja kukoistavia metsiä. Toisaalta harva asutus jätti tilaa maan upealle luonnolle. Aamun sumussa vuoristomaisema näytti todella kauniilta.

Projektimme kannalta olin eniten huolissani kielimuurista. Jo Budapestissa se haittasi unelmakorttien keräilyä, eivätkä menomatkan junajutustelut luvanneet hyvää. Vanhemmat ihmiset eivät puhuneet englantia kuin ehkä muutaman sanan...

Olli Lukkari

Mikä on unelmien rooli elämässä? Olen pohtinut kysymystä paljon aiemminkin, mutta haastateltuani vastikään Esko Valtaojaa hänen unelmistaan, jouduin pohtimaan aihetta uudemman kerran. Valtoja nimittäin totesi, ettei hänellä ole unelmia lainkaan.

Tienviittoja ja löytöretkiä

Minulle unelmat ovat aina merkinnneet tienviittaa elämässä. Unelmat ovat antaneet suunnan, jota kohden kulkea – ilman niitä tuntisin olevani eksyksissä elämässäni, tuuliajolla vailla päämäärää. Monet masentuneet ihmiset kertovat ettei heillä ole elämässään mitään tavotteita, ettevät he jaksa innostua mistään. Unelmoijilla ei ole tätä ongelmaa.

Jos ajattelee unelmia tienviittana, niin unelmia kohti kulkemisessa pitäisi ensisijaisesti olla kyse matkasta nauttimisesta...

Olli Lukkari

”Kuolema ei ole suurin menetyksemme elämässä. Suurin menetyksemme on se, mitä meissä kuolee elämämme aikana.”

– Norman Cousins

Juhl...

Arimo Kerkelä

Kun kysyy ihmisiltä heidän unelmistaan, oppii heistä samalla paljon muutakin. Keskustelu eläköityneen saksalaislaulajan kanssa ansaitsee tulla kerrotuksi.

”Minullakin oli nuorena hieman vastaava projekti”, toteaa vanha mies ojennettuaan unelmakorttinsa. ”Kiersin Saksassa ja Italiassa ja tutkin, miksi väreiksi ihmiset mieltävät eri äänteet.”

On helteinen päivä Höfgartenissa, Münchenissä. Mies on tullut paikalle pelaamaan kahden ystävättärensä kanssa petankkia. Ennen pelin alkua ehdimme kuitenkin keskustella tovin.

”Se oli varmaan 1960-lukua. Viime vuosisataa joka tapauksessa. Opiskelin silloin musiikkitiedettä yliopistossa.”

Kortissaan 75-vuotias mies toivoo, että voisi nauttia laulamisesta mahdollisimman pitkään...

Olli Lukkari

Viidenteen päivään mennessä on osoittautunut, että vaikeilta hetkiltä ei voi välttyä. Onko matkasta tulossa oletettua raskaampi? Jaksavatko unelmasankarit loppuun asti? 

Rauhallisia huutoja

Kirjoittaessani näitä rivejä, istun Berliinin juna-aseman lähellä olevassa matkailijahotellissa. Berliinin matkakohteeksi valitsi yksi meidän lukijoistamme. Pidimme facebook-seuraajimmelle huutoäänestyksen seuraavasta matkustuskohteestamme ja Berliini voitti kilpailun. Kilpailu ei välttämättä ole viimeinen lajiaan, joten kannattaa pysyä facebookin puolella kuulolla! Jos et vielä tykkää sivustamme facebookissa, niin tilanne korjaantuu klikkaamalla tämä nettisivun vasemmassa laidassa olevaa facebookin tykkäyspainiketta.

Olo paikallaan istuessa on tyynen rauhallinen...

Olli Lukkari

2 miestä, 20 päivää, 1000 unelmaa

Hulppea Unelmien tiellä -matkaprojekti on viimein alkamassa. Minä ja Arimo aiomme reissata ympäri Eurooppaa 20 päivää ja kerätä kohtaamiltamme ihmisiltä 1000 unelmaa yhtä monelle eri postikortille. Matkaa on valmisteltu nyt aktiivisesti neljä kuukautta. Tuona aikana olemme etsineet yhteistyökumppaneita, pitäneet unelmanäyttelyitä kahviloissa ja kirjastoissa sekä antaneet jo muutamia haastatteluita.

Viimeinen viikko on matkavalmisteluineen ollut todella kiireistä aikaa. Arimon lukiessa pääsykokeisiin oli minun tehtävänäni hommata puuttuva kuvauskalusto kuntoon. Kuka idiootti päättää tehdä dokumentin ja jättää kaiken kuvauskaluston hommaamisen viimeiseen viikkoon, olen ajatellut mielessäni...