Kuolema elämän peilinä

Olli Lukkari

”Kuolema ei ole suurin menetyksemme elämässä. Suurin menetyksemme on se, mitä meissä kuolee elämämme aikana.”

– Norman Cousins

Juhlavat treffit

Kuolema on asia, jonka meistä jokainen joutuu elämässään kohtaamaan ja silti monet ihmiset valmistautuvat tähän kohtaamiseen huonommin kuin vaikkapa omien syntymäpäiviensä viettoon tai treffeillä käymiseen. Kuolemaa ei tuoda esille yhteiskunnassamme: kuolevat ja vainajat siivotaan omiin laitoksiinsa pois silmistä ja harva nykypäivän ihmisistä on edes nähnyt vainajaa. Kuolemasta puhutaan harvoin. On mahdollista, että lääketieteen ja neuropsykologisen tutkimuksen kehitys voi tulevaisuudessa tehdä meistä ihmisistä kuolemattomia; tämän artikkelin lähtökohtana on kuitenkin se, että kaikki me tulemme kuolemaan ennemmin tai myöhemmin.

Kuoleman miettiminen pelottaa ja ahdistaa monia. Kuitenkin omasta mielestäni juuri kuolemalla on valta osoittaa elämän kauneus ja merkitys. Kuolema voi käyttää peilinä, jota vasten heijastamme omaa elämäämme, arvojamme ja valintojamme. Ja tämä peili antaa asioille merkitystä ja arvoa – kun kuolemaa miettiessä tajuamme ettemme elä ikuisesti, alamme arvostaa elämäämme ja ympärillämme olevia asioita eri tavalla. Se, että kuoleman ajatteleminen ahdistaa, voi olla myös hyvä asia – se kertoo, että edessä on vielä paljon asioita, jotka tulee kohdata ja viedä päätökseen. Vasta näiden ahdistavien asioiden kohtaaminen ja selvittäminen, oman elämän täysi eläminen vailla katumuksia, antaa mahdollisuuden kohdata kuolema levollisin mielin. Nimetön sananlasku osuukin oikeaan todetessaan: alkuvaiheessa elämää kuolemaa tulisi pelätä samaan tapaan kuin eläin pelkää silloin kun se on juuttunut metsästäjän ansaan. Keskivaiheessa elämää ei tulisi olla mitään kaduttavaa. Loppuvaiheessa elämää kuolemaa tulisi lähestyä ystävällisin ja levollisin mielin, samaan tapaan kuin ihminen, joka hyvän aterian nautittuaan on valmis nousemaan ruokapöydästä.

Vuoteella pohdiskellen

Kuinka kuolemaa sitten tulisi lähestyä? Miten sitä voi ajatella? Itseeni on vedonnut harjoitus, jota jotkin länsimaiset terapeutit ovat suositelleet asiakkailleen. Harjoituksessa on tehtävänä kuvitella omia hautajaisiaan. Istu siis lempinojatuoliisi silmät kiinni, laita rauhoittavaa musiikkia soimaan taustalle ja pohdi tarkasti seuraavia kysymyksiä. Mitä musiikkia sinun hautajaisissasi soisi? Missä hautajaiset pidettäisiin? Keitä ihmisiä olisi paikalla? Mitä sinusta puhuttaisiin? Minkälaisena henkilö sinut muistettaisiin? Mitä elämästäsi jäisi jälkeesi? Mitkä olisivat olleet elämäsi suurimpia saavutuksia? Millaisia muistopuheita sinusta pidettäisiin? Mitä hautakivessäsi lukisi? Ketkä kantaisivat hauta-arkkuasi? Voit myös kuvitella itsesi omalle kuolinvuoteellesi ja pohtia seuraavia kysymyksiä: Mitkä olisivat viimeisiä asioita mitä sanoisit läheisillesi? Minkä asioiden tekemättä jättämistä katuisit eniten?

Kuolemaa paljon pohtiessani olen huomannut, että monet ihmiset jättävät paljon tärkeitä asioita tekemättä ja sanomatta pelon ja tekosyiden vuoksi. Itse omien pohdintojeni jälkeen aloitin kirjoittamaan perheelleni ja läheisille ihmisille kirjeitä, joissa kerroin miten paljon he merkitsivät minulle ja mitä kaikkia piirteitä heissä arvostan. Näiden kirjeiden ojentaminen kyseisille ihmisille luettavaksi oli aluksi todella pelottavaa. Päätin kuitenkin, että nämä ihmiset ja asiat ovat minulle niin tärkeitä, että haluan tuoda asiat julki pelosta huolimatta.

Vain vuosi enää

Omaa kuolemaa pohtiessa lähestyy myös helposti itselle kaikkien tärkeimpiä ja pyhimpiä asioita elämässä, omia unelmiaan. Unelmien esiintuominen ja toteuttaminen kysyykin todella suurta rohkeutta, mutta on mahdollista kenelle tahansa meistä. Itse olen pelännyt elämässäni erittäin paljon. Omia unelmia pohtiessa käytän itse apuna kuoleman miettimistä, sitä kautta saan unelmat ja elämäni arvot helposti tärkeysjärjestykseen. Kuoleman lähestyessä, elämän loppuessa, vain oikeasti tärkeät asiat nousevat pintaan. Kumpi onkaan tärkeämpää, läheisten ihmisten kanssa ajan viettäminen vai uuden auton ostaminen? Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi vain vuosi elinaikaa?

Lukijalle:
– Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi vain vuosi elinaikaa?
–  Entä jos tietäisit kuolevasi kuukauden, viikon, päivän, jopa tunnin päästä, mitä asioita tekisit? Mikset aloittaisi näiden asioiden tekemistä jo nyt?
– Ala kirjoittamaan omaa ”bucket list” -listaasi. Bucket list tarkoittaa luetteloa, johon kirjoitetaan asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Termi tulee englannin kielen kuolemaa tarkoittavasta ilmaisusta ”kick the bucket”.