Arimo Kerkelä

Hyppy väärään junaan johdatti meidät Bukarestiin. Romanian pääkaupunki osoitti, että Itä-Eurooppa on edelleen oma maailmansa, jossa englanti ei olekaan kaikkien ymmärtämä yleiskieli.

Tiesin Romaniasta etukäteen todella vähän. Ensimmäisenä muistin maan köyhyyden ja hitaan teollistumisen. Ne näkyivät jo junamme ikkunasta: Pieniä kyliä ja suuria peltoja. Ränsistyneitä hökkeleitä ja kukoistavia metsiä. Toisaalta harva asutus jätti tilaa maan upealle luonnolle. Aamun sumussa vuoristomaisema näytti todella kauniilta.

Projektimme kannalta olin eniten huolissani kielimuurista. Jo Budapestissa se haittasi unelmakorttien keräilyä, eivätkä menomatkan junajutustelut luvanneet hyvää. Vanhemmat ihmiset eivät puhuneet englantia kuin ehkä muutaman sanan...

Olli Lukkari

15.-17. matkapäivänä majailimme vahingossa Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Päiviin mahtui monia keskusteluita uusien ihmisten kanssa.

Juna-aikatauluja näyttäneellä verkkosivulla oli erehdys. Budapest-Zagreb-junan piti lähteä kello 19.10. Hyppäämme ainoaan tähän aikaan lähtevään junaan, mutta matkalla meille selviää, että olemmekin matkalla Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin. Meitä odottaa 17 tunnin matka kohti tuntematonta.

Bukarest – Maailmanmatkaajien kaupunki

Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea Bukarestilla on tarjottavanaan. Olen aikaisemmin jutellut erään nelikymppisen maailmanmatkaajan kanssa, joka oli pyörittänyt omaa yritystään ja matkustanut ympäri maailmaa eläen kodittomana reppureissaajana seitsemän vuoden ajan...

Olli Lukkari

Mikä on unelmien rooli elämässä? Olen pohtinut kysymystä paljon aiemminkin, mutta haastateltuani vastikään Esko Valtaojaa hänen unelmistaan, jouduin pohtimaan aihetta uudemman kerran. Valtoja nimittäin totesi, ettei hänellä ole unelmia lainkaan.

Tienviittoja ja löytöretkiä

Minulle unelmat ovat aina merkinnneet tienviittaa elämässä. Unelmat ovat antaneet suunnan, jota kohden kulkea – ilman niitä tuntisin olevani eksyksissä elämässäni, tuuliajolla vailla päämäärää. Monet masentuneet ihmiset kertovat ettei heillä ole elämässään mitään tavotteita, ettevät he jaksa innostua mistään. Unelmoijilla ei ole tätä ongelmaa.

Jos ajattelee unelmia tienviittana, niin unelmia kohti kulkemisessa pitäisi ensisijaisesti olla kyse matkasta nauttimisesta...

Loput Unkarissa 20.-23. kesäkuuta kerätyistä unelmista.

Olli Lukkari

Muutama päivä Budapestissä antoi matkaajille pitkään kaivatun tilaisuuden akkujen lataamisen ja lepäämiseen. Bilehostellissa yöpyminen piti huolen ettei lepoa kuitenkaan tullut liiaksi.

Budapestin burritot

Päädyimme reilin neljänteen yöpymiskaupunkiimme Budapestiin facebook-seuraajiemme äänestäminä. Seuraajien vinkkien avulla ja sattuman yhteispelinä löysimme myös oivan hostellin, jossa vietetyt kolme yötä rytmittivät jo yli viikon kestänyttä reiliä loistavasti. Kävimme myös syömässä kasvisburritot seuraajamme suosittelemassa ravintolassa. Kiitos vinkistä!

Budapestin vierailu alkoi rauhallisesti. Vietimme Arimon kanssa pari päivää ihan vain levätessä ja matkablogia kirjoittaessa. Yhtenä päivänä jätimme unelmien keräämisen jopa kokonaan väliin...

Münchenistä jatkoimme neljäksi päiväksi Budapestiin, josta mukaamme kertyi 136 unelmaa. Tässä ensimmäinen satsi matkapäivien 11-14 unelmista.

Olli Lukkari

”Kuolema ei ole suurin menetyksemme elämässä. Suurin menetyksemme on se, mitä meissä kuolee elämämme aikana.”

– Norman Cousins

Juhl...

Arimo Kerkelä

Kun kysyy ihmisiltä heidän unelmistaan, oppii heistä samalla paljon muutakin. Keskustelu eläköityneen saksalaislaulajan kanssa ansaitsee tulla kerrotuksi.

”Minullakin oli nuorena hieman vastaava projekti”, toteaa vanha mies ojennettuaan unelmakorttinsa. ”Kiersin Saksassa ja Italiassa ja tutkin, miksi väreiksi ihmiset mieltävät eri äänteet.”

On helteinen päivä Höfgartenissa, Münchenissä. Mies on tullut paikalle pelaamaan kahden ystävättärensä kanssa petankkia. Ennen pelin alkua ehdimme kuitenkin keskustella tovin.

”Se oli varmaan 1960-lukua. Viime vuosisataa joka tapauksessa. Opiskelin silloin musiikkitiedettä yliopistossa.”

Kortissaan 75-vuotias mies toivoo, että voisi nauttia laulamisesta mahdollisimman pitkään...

Arimo Kerkelä

Berliinistä suuntasimme helteiseen Müncheniin. Kauniita puistoja, hyvää seuraa ja paljon kerättyjä unelmia – parin päivän visiitti jätti todella hyvän fiiliksen.

Varsinaisten yöjunien paikat ovat Saksassa kalliita, vaikka käyttäisikin InterRail-lippua. Siksi lähdimme Berliinistä aamuyön ICE-junalla, johon ei tarvinnut paikkavarausta. Menomatka sujui rauhallisesti ja ilman vastoinkäymisiä, vaikka juna hieman myöhästelikin.

Olli Lukkari

Berliinissä ollessamme Arimo päätyi istumaan iltaa vanhaa lukioaikaisen opettajansa kanssa ja minä päädyin tapaksille parin tanssijan kanssa. Mitä muuta reissulla tapahtui? Olli kertoo.

Reilimme 6.-8. päivän vietimme Berliinissä. Siinä missä München mielletään Saksan varakkaaksi ja hyvän julkisivun omaavaksi yläluokan edustuslapseksi, on Berliini kuin Münchenin köyhä ja villi kapinoiva alakulttuuripiireissä liikkuva sisarpuoli, jolle sattuu ja tapahtuu. Berliini on ”köyhä mutta seksikäs”, kuten Berliinin pormestari Klaus Wowereit vuonna 2004 kaupunkia kuvasi. Nimitys jäi elämään.

Nyt on vuor...