Olli Lukkari
Nyt kun Unelmien tiellä -matkasta on kulunut noin viikko ja olen palannut turvallisesti Suomeen, on aika luoda katsaus menneeseen. Mitä kaikkea olenkaan oppinut Unelmien tiellä –matkan 20 päivän aikana?
Tuhannen ja yhden kortin tarinoita
Tuhannes unelmakortti kerättiin myöhään illalla lauantaina 29. kesäkuuta. Tunne viimeisten korttien keräämisen jälkeen oli mitä uskomattomin. Melkein teki mieli mennä Zürichin korkeimmalle katolla huutamaan maailmalle: ”Katsokaa, tuhat unelmaa, me teimme sen!“ Jätin tämän kuitenkin väliin ja menimme Arimon kanssa juomaan lasilliset viiniä ja päivittämään onnistumisemme nettisivullemme. Keskustelimme mitä olemme reissun aikana oppineet.
”Katsokaa, tuhat unelmaa, me teimme sen!“
Syvään juurtunut uskoni ihmisiin on matkan myötä kasvanut. Ennakkoluuloni osoittautuivat kerta toisensa jälkeen turhiksi. Ihmiset, joiden ajattelin pukeutumisen perusteella olevan liian pinnallisia kiinnostuakseen unelmista, olivat välillä ihmisiä, jotka olivat niistä eniten innoissaan. Jotkut yrmeän näköiset kovisjätkät, joiden ajattelin nauravan unelmille, päätyivät heittämään kanssani yläfemmoja ja kehumaan projektiamme maasta taivaaseen.
Käsitykseni kaikkien ihmisten pohjimmaisesta samankaltaisuudesta vahvistui: syntyperästä, iästä, kotipaikasta ja kasvatuksesta huolimatta me kaikki ihmiset olemme tuntevia olentoja, jotka haluamme tavalla tai toisella selviytyä tässä elämässä. Kaikilla ihmisillä on omia toiveitaan ja unelmiaan.
Osa vanhemmista ihmisistä, joiden kanssa juttelin, vitsaili ettei heillä ole unelmia lainkaan. Kuitenkin keskustelun edetessä selvisi, ettei tämä väite aivan pidä paikkaansa. Yksikin mies kertoi ensimmäistä kertaa elämässään vaimolleen unelmoivansa, että hän saisi lentää lentokoneella. Tässä kohden vaimo oli katsonut miestään liikuttuneena ja todennut ”Emme ole ikinä puhuneet mistään tällaisesta”. Ties vaikka tästä keskustelunavauksesta muodostui heidän parisuhteensa käännekohta!
Hitchcockin vaimon opissa
Arimon kanssa yhdessä liikkuminen 20 päivän ajan opetti minulle valtavasti. Alun erimielisyydet tasoittuivat matkan aikana ja sainkin huomata oppivani paljon ystävältäni. Mieleni syövereihin tallentui uusia näkökulmia niin valokuvaamisesta, nettisivujen koodauksesta kuin kirjoittamisestakin. Keskustelimme paljon uskonnoista, maailmankatsomuksista ja kriittisestä ajattelusta. Sain myös huomata, että oppiminen ei aina ole helppoa vaan se voi vaatia oman ylpeyden tunteen ja ärtymyksen läpi kulkemista.
Olin taas ärsyyntynyt Arimon suoraan tapaan tuoda esiin mielipiteitään, varsinkin oman ajatteluketjuni epäloogisuuksia.
”Turha mielistely ihmisten kanssa ei toimi. Palautetta antaessa on oltava rehellinen, jos haluaa oikeasti auttaa toista”, perusteli Arimo tapaansa kommentoida puheitani. Olin taas ärsyyntynyt Arimon suoraan tapaan tuoda esiin mielipiteitään, varsinkin oman ajatteluketjuni epäloogisuuksia. ”Hitchcock näytti aikanaan Psyko-elokuvan esinäytöksen elokuvastudion väelle”, Arimo jatkoi, ”Kaikki paitsi Hitchcockin vaimo ylistivät elokuvaa maasta taivaaseen. Vaimo oli vain todennut: ’Ei tuota elokuvaa voi tuollaisenaan esittää. Kuollutta esittävä ihminen räpäyttää yhdessä kohtauksessa silmiään.'” Hitchcock korjasi tämän virheen ja vasta nyt oli ollut vaimon kehujen vuoro.
Tarina avasi minulle uuden näkökulman Arimon kommentteihin. Tämän tarinan jälkeen Arimon kirurginveitsen terävät huomautukset eivät enää haitanneet. Ja jos välillä ärsyynnyinkin kanssamatkustajani kommentointiin, pystyin koko ajan näkemään myös Arimon huomautusten takana piilevän totuuden. Kaiken kaikkiaan Arimon kriittisyys vain haastoi ajatteluani kehittäen sitä. Kun jokaiseen lukemaansa uutiseen tai siteeraamaansa sitaattiin oli esitettävä alkuperäinen lähde, teki nöyräksi huomata miten hataroihin asioihin oma tietämys välillä perustui.
Maailmankansalaisten valtakunnassa
Unelmien keräämisen myötä tulin jutelleeksi paljon ihmisille, joiden kanssa en olisi muuten tullut vaihtaneeksi sanaakaan. Ihmisten lähestyminen kysyi rohkeutta ja hetkeen tarttumista. Matkan aikana sainkin taas muistutuksen siitä, että pystyn tarvittaessa tutustumaan ihmisiin kadehdittavan helposti. Sain uusia ystäviä Bukarestista, Münchenistä, Zürichistä. Toivon, että nämä kokemukset ja muistot ovat apunani jos kohtaan elämässäni hetkiä, jolloin tunnen iteseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.
Opinkin paljon eri ihmisten tarinoita kuuntelemalla.
Monissa hostelleissa kohtasimme Arimon kanssa ihmisiä, jotka reissasivat ympäri Eurooppaa ja maailmaa useiden kuukausien ajan kerrallaan. Näiden ihmisten tarinoita oli mielenkiintoista ja opettavaista kuunnella. Yhden maailmanmatkaajan tarina on luettavissa Cityn sivuilla. Aiemmin kerroimme myös Budapestin hostellista, jonka rennossa ilmapiirissä työntekijät alkoivat vesisotaa keskenään. Hostellin omistajan mieleenpainuva tarina löytyy samasta tekstistä. Kööpenhaminan ihmisten tarinoista voi lukea täältä. Opinkin paljon eri ihmisten tarinoita kuuntelemalla. Lisää tarinoista seuraavissa postauksissani.
Elämäni hemmoteltuna kakarana
Matkan aikana sain muistutuksen siitä, miten etuoikeutetusta ja hemmotellusta, jopa lellitystä, taustasta tulen. Kuullessani erilaisia tarinoita ja nähtyäni köyhyyttä ja eriarvoisuutta, tajusin miten etuoikeutettu saan itse olla: olen syntynyt Suomeen hyvin toimeentulevaan perheeseen. Toisin kuin monen tässä maailmassa, minun ei ole ikinä tarvinnut nähdä nälkää. Olen saanut syntyä maahan, jossa minulle maksetaan tuhansia euroja siitä hyvästä, että opiskelen. Olen saanut nauttia ilmaisesta kouluruoasta läpi elämäni. Vaikka minua on koulukiusattu, ei minun ole tarvinnut pelätä oman tai läheisteni turvallisuuden tai hengen puolesta. Harrastuksiin osallistuminen ei ole tyssännyt vanhempien rahanpuutteeseen.
Olen saanut syntyä maahan, jossa minulle maksetaan tuhansia euroja vuodessa siitä hyvästä, että opiskelen.
Olen saanut elää maassa, jossa voin tuoda mielipiteitäni julki ilman uhkaa kidutuksesta, vankilasta tai kuolemantuomiosta. Voin luottaa virkavaltaan ilman pelkoa korruptiosta. Etuoikeutenani on ollut syntyä maahan, jossa unelmien toteuttaminen on ehkä helpompaa kuin missään muualla. Olen tajunnut, että monissa maissa on ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan paljon huonommista lähtökohdista käsin – jopa sillä uhalla, että heidät voidaan tappaa tai heitä voidaan kiduttaa. Minulla Suomen asukilla ei tällaista uhkaa ole. Tämän kaiken tajuaminen. on lisännyt motivaatiota elää omaa elämääni omalla tavallani.
Kuinka raukkamainen olisinkaan, jos jättäisin unelmiani toteuttamatta vain sen vuoksi, että minua pelottaa?
Unelmien tiellä
Matkan myötä sain valtavasti uskoa itseeni ja vahvistusta siitä, että unelmien toteuttaminen kannattaa. Jälkeenpäin tarkasteltuna 20 päivän matka oli kaiken siihen käytetyn vaivan arvoinen. Kolme viikkoa kesästä olisi erittäin helposti voinut mennä ohi lomaillessa tekemättä mitään, mutta miten paljon hienompaa onkaan nyt voida kertoa tarinoita Unelmien tieltä. Matka toimii hyvänä ponnahduslautana uusiin projekteihin ja on tarjonnut minulle elinikäisiä muistoja ja oppimiskokemuksia.
Matkan kuormittavuuden jälkeen myös lepääminen on saanut uuden merkityksen. Kotiin tultuani nukuin ensimmäisenä yönä heti 12 tuntia ja vielä viikonkaan jälkeen olo ei ole täysin palautunut. Pieniä asioita on alkanut arvostaa: miten luksusta onkaan voida nukkua omassa sängyssä! Matkan aikana vietimme noin kuusi-seitsemän yöjunien penkeillä nukkuessa säästäen näin paljon yöpymiskustannuksissa. Vertaillessa omaan sänkyyn, jäävät junan penkit kuitenkin kakkoseksi.
Ilman teitä olisi matka ollut vain kalpea aavistus siitä mitä se nyt on ollut.
Olen tuntenut oloni todella etuoikeutetuksi siitä, että olen 20 päivää saanut elää unelmieni mukaista elämää – ja siitä että blogimme on saanut seuraajia! Matkaa valmistellessa pelkäsin saisimmeko yleisöä tai yhteistyökumppaneita lainkaan. Sitä suurempi ilo onkin ollut huomata, että ihmiset ovat innokkaasti seuranneet matkaamme ja tykänneet facebook-päivityksistämme. Kiitos kaikille tähän mennessä blogia lukeneille ja kirjoituksia kommentoineille seuraajillemme! Ilman teitä olisi matka ollut vain kalpea aavistus siitä mitä se nyt on ollut.
Seuraavassa kirjoituksessa jaan minulle uusia näkökulmia avanneita matkalla kohtaamiani tarinoita.
Viimeisimmät kommentit