25. kesäkuuta tagattua julkaisua

Harharetkemme Bukarestiin kesti kolme päivää. Tässä 24.-26. kesäkuuta kerätyt 88 unelmakorttia.

Arimo Kerkelä

Hyppy väärään junaan johdatti meidät Bukarestiin. Romanian pääkaupunki osoitti, että Itä-Eurooppa on edelleen oma maailmansa, jossa englanti ei olekaan kaikkien ymmärtämä yleiskieli.

Tiesin Romaniasta etukäteen todella vähän. Ensimmäisenä muistin maan köyhyyden ja hitaan teollistumisen. Ne näkyivät jo junamme ikkunasta: Pieniä kyliä ja suuria peltoja. Ränsistyneitä hökkeleitä ja kukoistavia metsiä. Toisaalta harva asutus jätti tilaa maan upealle luonnolle. Aamun sumussa vuoristomaisema näytti todella kauniilta.

Projektimme kannalta olin eniten huolissani kielimuurista. Jo Budapestissa se haittasi unelmakorttien keräilyä, eivätkä menomatkan junajutustelut luvanneet hyvää. Vanhemmat ihmiset eivät puhuneet englantia kuin ehkä muutaman sanan...

Olli Lukkari

15.-17. matkapäivänä majailimme vahingossa Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Päiviin mahtui monia keskusteluita uusien ihmisten kanssa.

Juna-aikatauluja näyttäneellä verkkosivulla oli erehdys. Budapest-Zagreb-junan piti lähteä kello 19.10. Hyppäämme ainoaan tähän aikaan lähtevään junaan, mutta matkalla meille selviää, että olemmekin matkalla Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin. Meitä odottaa 17 tunnin matka kohti tuntematonta.

Bukarest – Maailmanmatkaajien kaupunki

Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea Bukarestilla on tarjottavanaan. Olen aikaisemmin jutellut erään nelikymppisen maailmanmatkaajan kanssa, joka oli pyörittänyt omaa yritystään ja matkustanut ympäri maailmaa eläen kodittomana reppureissaajana seitsemän vuoden ajan...