Elämä ilman unelmia?

Olli Lukkari

Mikä on unelmien rooli elämässä? Olen pohtinut kysymystä paljon aiemminkin, mutta haastateltuani vastikään Esko Valtaojaa hänen unelmistaan, jouduin pohtimaan aihetta uudemman kerran. Valtoja nimittäin totesi, ettei hänellä ole unelmia lainkaan.

Tienviittoja ja löytöretkiä

Minulle unelmat ovat aina merkinnneet tienviittaa elämässä. Unelmat ovat antaneet suunnan, jota kohden kulkea – ilman niitä tuntisin olevani eksyksissä elämässäni, tuuliajolla vailla päämäärää. Monet masentuneet ihmiset kertovat ettei heillä ole elämässään mitään tavotteita, ettevät he jaksa innostua mistään. Unelmoijilla ei ole tätä ongelmaa.

Jos ajattelee unelmia tienviittana, niin unelmia kohti kulkemisessa pitäisi ensisijaisesti olla kyse matkasta nauttimisesta ja ihmettelystä. Helposti käy kuitenkin niin, että päämäärä menee matkan edelle, ja ihmettely muuttuu stressiksi, unelmaa kohti kulkeminen pakonomaiseksi tavoitteeksi, joka on pakko saavuttaa. Tällä tavalla unelmia kohti kulkeva ihminen voi ruveta halveksimaan niitä ihmisiä, jotka eivät kulje kohti omia unelmiaan. Sen sijaan, että unelmat toisivat ihmisen lähelle muita ihmisiä, voivat unelmat tällä ajattelutavalla etäännyttää unelmien tavoittelijan muista ihmisistä.

Toinen tapa miettiä unelmia on ajatella matkaa kohti unelmia löytöretkenä. Löytöretkeilijä ei välttämättä matkalle lähtiessään tiedä mitä kaikkea hän tulee löytämään ja kokemaan. Tietämättömyys tulevasta on osa koko seikkailua. Kirjailija ja henkinen opettaja Wayne Dyer kirjoittaa, että aloittaessaan kirjoittamaan kirjojaan, hän ei luvun yksi kohdalla tiedä yhtään mitä luku kaksi tulee pitämään sisällään. Hänellä on vain olo, että hän haluaa sanoa tiettyjä asioita, ja että luvun yksi kirjoitettuaan aiheet seuraavaan lukuun tulevat kuin itsestään. Toisin kuin määränpäänsä jo tietävä tienviittojen seuraaja, löytöretkeilijä menee lyhyestä tavoitteesta toiseen ja tarkistaa suuntansa aina kunkin välietapin saavutettuaan. Näin toimii spontaani ja virran mukaan heittäytyvä kulkija.

Elämän eläminen taaksepäin

Taloudellisesta riippumattomuudesta ja sen saavuttamisesta kirjoittava Robert Kiyosaki kertoo oppi-isänsä opettaneen hänelle, että elämää kannattaa elää ”unelmista taaksepäin”. Ensimmäiseksi määritetään mistä unelmoidaan. Kun unelma on selvillä, tarkastellaan nykyhetken tilannetta unelmasta käsin. Mitä kaikkea vaaditaan, että tästä nykyhetkestä päästään siihen tilanteeseen, jossa unelmat ovat toteutuneet?  Näin kartta kohti unelmia alkaa muotoutua. Kun kartta on hahmottunut, oikea tapa lähestyä omaa unelmaa on ottaa päivittäin pieniä askelia oikeaan suuntaan.

Jos ihminen unelmoi tanssikoulun perustamisesta, kannattaa ajatella mitä tällaisen koulun perustaminen vaatii. Todennäköisesti se vaatii ainakin vuosien tanssikokemusta, kokemusta valmentamisesta ja kilpailemisesta, tietotaitoa yrittäjyydestä, markkinoinnista, kirjanpidosta, tanssialan ihmisten tuntemista, uskallusta ja rohkeutta, visiota uudenlaisesta tanssikoulusta. Näiden asioiden hallitseminen muodostaa näin  kartan kohti unelmaa tanssikoulun perustamisesta.

Ajateltuna elämää ”unelmista taaksepäin” mikään unelma ei ole liian iso.

Ajateltuna elämää ”unelmista taaksepäin” mikään unelma ei ole liian iso. Oletetaan, että jonkun 14-vuotiaan nuorukaisen unelmana on perustaa siirtokunta Marsiin. Sen sijaan, että heti lähdettäisiin tyrmäämään tätä unelmaa, katsotaan mitä tällaisen siirtokunnan perustaminen vaatii. Se vaatii paljon pääomaa, asiantuntijoiden kokoamista yhteen ympäri maailmaa ja sitä, että itsellään on vahva visio, jota saa muut ympäri maailmaa kuuntelemaan. Se, että saa ihmiset kuuntelemaan omaa visiotaan vaatii vakuuttavuutta ja kykyä pystyä viestittämään itseään selkeästi ja innostavasti.

Siirtokunnan perustaminen Marsiin vaatii myös todennäköisesti paljon tietoa tieteestä ja avaruudesta, avaruusmatkailusta. Työ NASAlla ei varmasti haittaisi, kuten ei tieteellinen koulutuskaan. Pääomaa hankkiakseen ja vakuuttavuutta kerätäkseen oman yrityksen perustaminen ja sijoittamisesta oppiminen ei varmasti olisi haitaksi. Tämä kaikki vaatii valtavasti oppimista ja itsensä uudistamista, sillä on totta, että siirokuntaa Marsiin ei perusteta tuosta vain. Mutta mitä jos tämä esimerkin 14-vuotias nuorukainen käyttäisi seuraavat 15-30 vuotta elämästään itsensä kehittämiseen ja unelmaansa kohden kulkemiseen? On vallan hyvin mahdollista, että hän joku päivä voi perustaa oman siirtokuntansa Marsiin. Oma unelma voi siis toimia tienviittana, jonka avulla ihminen järjestää tai suunnittelee elämäänsä jopa kymmenien vuosien ajanjaksolla.

Mutta elämä ilman unelmia?

Takaisin nykyhetkeen

Onnellisuustutkijat ovat löytäneet mielenkiintoisen asian, kirjoittaa Esko Valtaoja haastattelussaan. Tutkijat kysyivät ihmisiltä heidän unelmistaan ja onnellisuudestaan haastatteluhetkellä sekä 10 ja 15 vuotta myöhemmin. Myöhemmin kysyttäessä monet ihmisistä olivat jo toteuttaneet unelmansa. Silti  nämä ihmiset eivät olleet ollenkaan sen onnellisimpia kyselyn alkaessa, huomasivat tutkijat. Edelleen nämä ihmiset  luettelivat unelmia – edellisiä unelmiaan monimutkaisempia ja hienompia unelmia – joita heidän muka piti saavuttaa tullakseen onnellisimmiksi. Valtaojan mukaan onkin parempi keskittyä onnellisuuden luomiseen keskittymällä tähän päivään, nykyhetkeen. Olen samaa mieltä.

Olen muuttunut ujosta ja sosiaalisesti kummallisesta ihmisestä ihmiseksi yhdeksi sosiaalisimmista ihmisistä, joita tiedän.

Illalla haastattelua läpikäydessäni huomaan katsovani itseäni peilistä. Olen viimeisten vuosien aikana kokenut paljon. Olen kohdannut monia pelkoja. Olen muuttunut ujosta ja sosiaalisesti kummallisesta ihmisestä ihmiseksi yhdeksi sosiaalisimmista ihmisistä, joita tiedän. Olen kirjoittanut kirjeitä läheisillä ystävilleni ja perheelle kertoen kuinka paljon he minulle merkitsevät. Olen perustanut unelmablogin, jolla tuhannet ihmiset vierailevat joka kuukausi. Olen pitänyt puheita unelmista, haastatellut ihmisiä heidän unelmistaan. Olen uskaltanut kertoa itsestäni asioita, joista en ole aiemmin elämässäni uskaltanut puhua. Olen matkalla, Unelmien tiellä. Ja kuitenkin tiedän syvällä sisimmässäni, että olen jo useamman vuoden ajan pakoillut jotain – nykyhetkeä.

Jatkoa seuraavissa blogikirjoituksissani.

Lukijalle:
– Suuri osa ihmisistä pakenee jotain. Pakenetko sinä – ja mitä voisit tehdä kohdataksesi
pakenamasi asian?
– Tekeekö unelmasi seuraaminen sinut onnelliseksi? Tavoitteletko unelmaasi nykyhetkestä
nauttimisen kustannuksella?
– Onko sinulla unelmia, joiden toteuttaminen voi viedä vuosia, jopa kymmeniä vuosia? Tarvitseeko
tällaisia unelmia edes olla?
– Muutamassa vuodessa voit uudistaa persoonaasi ja ajattelutapaasi ja päästä irti
monista menneisyytesi kahleista. Pelkästään vuodessa ehdit lukea kymmeniä kirjoja. Uskallatko tai
haluatko unelmoida isosti? Uskallatko ajatella mihin kaikkeen voisit kyetä?